Viime viikonloppuna tapahtui sitten niin, että kun ite olin viettämässä tyttöjen iltaa Levillä, oli Timo kaatunut Lunan päälle leikkiessä :(
Tyttö oli oksentanut koko yön, kakonut ja hengittänyt huonosti. Timo valvokin koiran kanssa koko yön. Eihän siinä pystynyt kunnolla itsekään nukkua! Aamulla soitimma Kittilän päivystävälle eläinlääkärille, joka määräsi Lunalle antibioottikuurin. Koira ei arastellut mitään paikkaa, käveli normaalisti, ja siinä vaiheessa oli jo pissannut ja kakannut ihan normisti. Alkuun ei meinannut ruoka maistua, mutta tarpeeks ku tuli nälkä, niin kyllä meikäläisen tekemät kanariisi puurot meni herkutellen alas :) Kiitos Sannan neuvojen osasin sille tällastakin sit tarjota, koska kurkku sillä tais olla todella kipeä.
Olo tuntu helpottavan hetki hetkeltä, ja jo sunnuntaina koira tuntu olevan taas oma itsensä. Varmaan oloa tuskastutti sillä kuumuus myös. Maanantaina oli pakko soittaa vielä Pellon sekä Rovaniemen eläinlääkärille, mahdollisuudesta kuvauttaa Luna. Kumpikin oli sitä mieltä, että ei kannata, koska tuon ikäisen pennun kuvauttaminen vaatisi jo rauhottamista, joka taas saattaa olla liian raskasta noin nuorelle pennulle. Kuvauksissa olisi korkeintaan selvinnyt/nähnyt keuhkon osittaisen painauman, johon ei ole muuta lääkettä kuin aika ja odottaminen. Päätettiin siis näillä tiedoilla, olla viemättä Lunaa muualle näytille. Luna oli jo maanantaina ihan oma itsensä, eikä merkkejä viikonlopun tragediasta ollut ollenkaan :) Hyvä niin!
Mielessä kävi kyllä, että viimeistään kun Lunalle tehdään lonkkakuvaukset vanhempana, niin siinä samalla voisi ottaa kuvaukset myös keuhkoista. Ihan kaiken varalle. Sitten se on jo niin iso, että kestää röntgenin ilman mitään kommervenkkejä. Huh! Mutta onneks selvittiin säikähdyksellä, ja kyllä sitä itkua tirautettiin pitkin viikonloppua!
